Elämä on

Tää on sitten hauskaa tämä elämä.
Olen työssä paikassa, jossa tapaan erilaisia ihmisiä.
Tässä päivänä muutamana keskustelin erään asiakkaan kanssa ammatti-ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet mainetta paikkakuntansa rajojen ulkopuolellekin.
Tällä kertaa pohdin Pirkkalassa mainetta niittänytä kuuluisaa ihotautilääkäriä, että mikä hänen nimensä on tai oli.
No, nimi ei tullut mieleen, mutta ihminen kumminkin ja paikka missä hänellä oli vastaanotto.
Kysyin tuota nimeä Pirkkalassa asuvalta työkaverilta - ei hänkään muistanut. Ajattelin, että nukun yön yli niin kyllä se sieltä sitten aukeaa. Mutta ei, ei se vaan tullut mieleen se nimi. Vähän harmitti, ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin pakiparasta lähtenyt nimeä metsästämään.
Sitten eräänä kuulakkaana syysaamuna matkani suuntautui kirjastoon palauttaakseni lukemani kirjat, ja siinä samalla ajattelin etsiä itselleni lisää luettavaa. Etsinnän kohde oli Leena Lehtolaisen romaanit, joita ei tietty löytynyt, mutta löysin minä jotain. Siellä hän oli L-hyllyssä kuuluisa Pirkkalalainen lääkäri.

Toinen hauska muistisääntö, jota en kylläkään itse kauheasti kehittele sattui tänä aamun, kun luin JHL:n jäseneduista.
Meillä tuolla koto-puolessa on sanonta, että joku lähti livohkaan. Tarkoittaen, että joku lähti - höh taas ajattelin kirjoitta uuden metaforan - äkisti tai nopeasti.
Olen monta kertaa ihmetellyt tuotakin sanontaa : missä semmoinenkin paikka on, kun Livohka.
Hyvät immeiset Livohka on Posiolla, näin kertoo JHL:n jäseneduista kertova lehti
( JHL:n jäsenedut 2012*19)

Tohtori

Heipsonen kaikki lukijani.
Harvakseltaan kirjoittelen tähän blogiin; enemmänkin vierailen toisten blokeissa ja kommentoin niitä.
Nyt on kumminkin aika kirjoitella omiakin juttuja.

Eilen olin todistamassa Tampereen yliopistolla kuinka sukuun leivottiin tohtori.
Väitöstilaisuus oli ruotsinkielinen, joka sinänsä asetti minulle ennakkoasenteen. Ajattelin, että en ymmärrä siitä höppäsen pöläystä, mutta kuinkas kävikään? Yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni siitä enemmän kuin oletin.
Toki ymmärtämiseen auttoi se, että sain tutustua tähän väitöskirjaan etukäteen ja luin siitä suomenkielisen referaatin. Toinen seikka joka auttoi ymmärtämiseen on se, että opiskelin joitakin lukukausia ruotsinkieltä Nokialla Nokian, sittemmin Tampereen aikuislukiossa. Noilta ajoilta on jäänyt takaraivoon ko. kielestä sen verran, että pystyin nauttimaan väitöstilaisuudesta tuon 2,5h, jonka se kesti.

Siis, mitä olin kuuntelemassa???
Olin kuuntelemassa - vapaasti suomennettuna - sitä mitä EU:sta tiedotetaan kuvin ja sanoin suomen- ja ruotsinkielisissä sanomalehdissä.
Elikkä Multimodaalinen viestintä.
Siskon tytöllä oli mielestäni hyvä opponentti - tosin minulla ei ole kokemusta muista väitöstilaisuuksista kuin tästä yhdestä, mutta käsitystäni vahvisti samassa kahvipöydässä istunut yliopisto immeinen.
Ajattelin tilaisuudessa istuessani, että olipa hyvä, että tuli käytyä aikuiskasvatuksenperusopinnot, sieltä on jäänyt hihaan erilaiset tutkimusmenetelmät. Toinen ajatus joka juolahti mieleen oli, että onkohan se sukuvika tuo esiintymistaito; tohtorikokelas vastaili vastaväittelijälleen oikein mallikkaasti. Tätinä tunsin jonkin lämpimän ailahduksen rintalihaksissa.
Onnea filosofian tohtorille

4-vuotias

Tein inventaaria asiakirjasalkussa ja löysin tämän.

Pojallani, joka tuolloin oli 4-v oli tapan piirrellä paljon. Kerran kysäisin häneltä, että miksi hän käyttää niin paljon mustaa väriä, johon hän vastasi "musta on miesten väri". Aha totesin ja ajattelin, että hän oli tätä mieltä.
Seuraavana päivänä poika tapansa mukaan askarteli piirustuspaperin ja värikynien kanssa. Piirustus joka silläkertaa valmistui sisälsi hyvin vähän mustaa väriä. Minä sain tuon piirustuksen oikein käteen kuin todistukseksi, että osaan minä muillakin väreillä piirtää. Näitä junia tai autoja sitten syntyi aina 1Kpl/ vuosi.

Mustikka

Nyt on sitten vuorossa mustikka. Ja tietty kuvien kera

Hidas olen poimimaan mustikoita. Tuossa on noin 3 litraa. No,joka tapauksessa hauskaa oli. Sen lisäksi, että poimittiin mustikoita niin minä sain pikkuisen tuntumaa lähialueen mustikkapaikoista.

Herkullinen aamupuuro vadelman ja mustikan kera.

Voihan vattu

Siinä on 1333gr itse poimittuja vattuja. Tommoisia määri on poimittu pitkin viikkoa.
Mustikoitakin on tullut poimittua ja saatua toisten poimimina.
Tänään olisi tarkoitus lähteä uudemman kerran kokeilemaan josko se mustikan poiminta sujuisi yhtään nopeammin kuin viime viikolla.

Vielä on kesää jäljellä

Ylioppilasjuhlat

Heipsonen kaikki innokkaat lukijan!
Haluan kysyä teiltä neuvoa. Mitä ostaa pojalle lahjaksi ylioppilaaksi pääsyn johdosta????
Sain nimittäin kutsun juhlimaan =).