Tohtori

Heipsonen kaikki lukijani.
Harvakseltaan kirjoittelen tähän blogiin; enemmänkin vierailen toisten blokeissa ja kommentoin niitä.
Nyt on kumminkin aika kirjoitella omiakin juttuja.

Eilen olin todistamassa Tampereen yliopistolla kuinka sukuun leivottiin tohtori.
Väitöstilaisuus oli ruotsinkielinen, joka sinänsä asetti minulle ennakkoasenteen. Ajattelin, että en ymmärrä siitä höppäsen pöläystä, mutta kuinkas kävikään? Yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni siitä enemmän kuin oletin.
Toki ymmärtämiseen auttoi se, että sain tutustua tähän väitöskirjaan etukäteen ja luin siitä suomenkielisen referaatin. Toinen seikka joka auttoi ymmärtämiseen on se, että opiskelin joitakin lukukausia ruotsinkieltä Nokialla Nokian, sittemmin Tampereen aikuislukiossa. Noilta ajoilta on jäänyt takaraivoon ko. kielestä sen verran, että pystyin nauttimaan väitöstilaisuudesta tuon 2,5h, jonka se kesti.

Siis, mitä olin kuuntelemassa???
Olin kuuntelemassa - vapaasti suomennettuna - sitä mitä EU:sta tiedotetaan kuvin ja sanoin suomen- ja ruotsinkielisissä sanomalehdissä.
Elikkä Multimodaalinen viestintä.
Siskon tytöllä oli mielestäni hyvä opponentti - tosin minulla ei ole kokemusta muista väitöstilaisuuksista kuin tästä yhdestä, mutta käsitystäni vahvisti samassa kahvipöydässä istunut yliopisto immeinen.
Ajattelin tilaisuudessa istuessani, että olipa hyvä, että tuli käytyä aikuiskasvatuksenperusopinnot, sieltä on jäänyt hihaan erilaiset tutkimusmenetelmät. Toinen ajatus joka juolahti mieleen oli, että onkohan se sukuvika tuo esiintymistaito; tohtorikokelas vastaili vastaväittelijälleen oikein mallikkaasti. Tätinä tunsin jonkin lämpimän ailahduksen rintalihaksissa.
Onnea filosofian tohtorille