Elämä on

Tää on sitten hauskaa tämä elämä.
Olen työssä paikassa, jossa tapaan erilaisia ihmisiä.
Tässä päivänä muutamana keskustelin erään asiakkaan kanssa ammatti-ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet mainetta paikkakuntansa rajojen ulkopuolellekin.
Tällä kertaa pohdin Pirkkalassa mainetta niittänytä kuuluisaa ihotautilääkäriä, että mikä hänen nimensä on tai oli.
No, nimi ei tullut mieleen, mutta ihminen kumminkin ja paikka missä hänellä oli vastaanotto.
Kysyin tuota nimeä Pirkkalassa asuvalta työkaverilta - ei hänkään muistanut. Ajattelin, että nukun yön yli niin kyllä se sieltä sitten aukeaa. Mutta ei, ei se vaan tullut mieleen se nimi. Vähän harmitti, ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin pakiparasta lähtenyt nimeä metsästämään.
Sitten eräänä kuulakkaana syysaamuna matkani suuntautui kirjastoon palauttaakseni lukemani kirjat, ja siinä samalla ajattelin etsiä itselleni lisää luettavaa. Etsinnän kohde oli Leena Lehtolaisen romaanit, joita ei tietty löytynyt, mutta löysin minä jotain. Siellä hän oli L-hyllyssä kuuluisa Pirkkalalainen lääkäri.

Toinen hauska muistisääntö, jota en kylläkään itse kauheasti kehittele sattui tänä aamun, kun luin JHL:n jäseneduista.
Meillä tuolla koto-puolessa on sanonta, että joku lähti livohkaan. Tarkoittaen, että joku lähti - höh taas ajattelin kirjoitta uuden metaforan - äkisti tai nopeasti.
Olen monta kertaa ihmetellyt tuotakin sanontaa : missä semmoinenkin paikka on, kun Livohka.
Hyvät immeiset Livohka on Posiolla, näin kertoo JHL:n jäseneduista kertova lehti
( JHL:n jäsenedut 2012*19)