Mummu lähti viihteelle

Perjantaina soitin ystävättärelleni ja ehdotin elokuva / pubi-iltaa.
Sain oitis myöntävän vastauksen ja niin me sitten suunnistettiin katsomaan Varesta, joka totesi, että suudelmakin voi olla paha. Plaap plaa.
Yksinkertaisesti, elokuvan nimi oli Vares - Pahan suudelma.
Ehdotin tätä elokuvaa, koska halusin tehdä vertailua kahden näyttelijän - Juha Veijosen ja Antti Reinin välillä. Tykkäsin elokuvasta ja niin sanoi myös kaveri tykkäävänsä.
Elokuvan juoni oli taattua Reijo Mäkeä, joten ei siitä sen enempää.
Mutta mikä oli mielenkiintoista niin jäin pohtimaan, että mikä oli pohjimmainen motiivi tappaa kaikki aviomiehensä rakastajattaret. Oliko syy siinä, että nainen ei itse voinut saada lasta. Vaikka lapsettomuutta ei julistettukaan kissankokoisilla repliikeillä niin, se jotenkin tuli esiin ns. rivien välistä. Vai, oliko motiivi puhdas sairaalloinen mustasukkaisuus nuoren tytön vaginasta - isosta ja kosteasta, vai miehensä spermasta.
Aika kumma juttu. Minun ei, pohdinnoissani, tullut mieleenkään, että nainen olisi ollut mustasukkainen miehestään. Vasta nyt, kun kirjoitan tätä juttua niin ajattelen, että siinä olisi voinut olla yksi syy raivata kilpailijatar et tieltä. Syy on kumminkin epätodennäköinen - rysänpäältä kiinni jäänyt ruikuttaja ei tunnu kovin uskottavalta kohteelta.
Rikosoikeudellinen tuomio olisi varmaan - harkitut murhat.
Näyttelijäsuoritukset olivat pääosin ok. Pääkkösen vituttelusta huolimatta. Pääkkönen on ilmenäyttelijä. Maria Järvenhelmi petetty aviovaimo ja rikoksentekijä *****. Varsinkin loppukohtaus.
Antti Reini sopi yksityisetsivän rooliin yhtä hyvin, kun Juha Veijonen Taivaan tulet dementiaosaston lääkärin rooliin.
Suosittelen

Maan ääriin kantautuu suuri ilouutinen

26.12.2010.
Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt mailmaan tulkaa laulamaana aa aa aaa.
4020g 53cm.

Onnea ja siunausta koko perheelle

Chicago

Kuten tavallisesti jäin miettimään ja märehtimään musikaali Chicago- esitystä, jonka kävin katsomassa tuossa mennä viikolla.

*****Juonirakenteesta, se oli mukaansa tempaava ja en yhtään ihmettele musikaalin suosiota.
*****Lavastus upea.
***Musiikki. Vaikka se oli ihan ok, mutta paikkaan missä istuin musiikki kuului tosi kovaa: liian kovaa.
****Tanssi. Minä kokoajan odottelin, että milloinka alkaa tanssi, joka kuvastaisi pahista, siis sellaista, jonka on täysin kylmäkiskoinen. Puitteet olivat sellaiset, joka antoi odotuksia.

Googlettakaa sana Chicago niin saatte sieltä juonipläjäyksen.

MUMMU

Voisin kirjoittaa tähän 1000*mummu, sillä on se niin mahtava juttu. Ajatelkaa minusta tulee mummu tuossa vuodenvaihteen tienoilla.

Jepulis jee jee jee

He kuulkaa kaikki minun innokkaat kuulijani.
Hassu ilmaisu, kun kysymyksessä on kumminkin tekstistä.
No mutta joka tapauksesta, minun salasana oli hukassa.
Ja miksi se oli hukassa johtui tästä minulle ominaisesta tavastani kirjoitella kirjaimia väärässä järjestyksessä.
Mutta nyt rupesi Lyyti kirjoittamaan, kun sai oikean osoitteen.

Hän on poissa

Maaliskuu 2010 jäi viimeiseksi kosiovuodeksi. Torstaiaamuna naapurin rouva löysi tiensä päähän saapuneen kollipojan. Onneksi löysi;eipä tarvinnut miettiä, että missä kollipoika seikkailee, kun ei tule kotia. 17-vuotta kollipoka oli ilonamme.
Mutta ei nämä surulliset uutiset tähän lopu.

Hän on lonkkavikainen. Ollut jo vuodenverran.
Yöllä usein nakuu sellaista kummallista naukunaa, jota en ole aikasemmin kuullut pörriäisen pitävän.
Hän pääsee paremmille metsästysmaille tässä lähiaikoina. 18-vuotta pörriäinen ilahdutti olemassaolollaan.

ITSETUNTO

Teen tavanomaisia askaretani ja kuten tavallisesti, en osallistu keskusteluun, jota minun kollegat käyvät suomalaisten itsetunnosta. Revin hiukseni lähes juurineen päästä ja kiroan.
Voi saakelin suomalaiset, kuinka kauan tätä jatkuu. Kuinka kauan menee ennen kuin te ymmärrätte, että suomalaisten itsetunto on meidän omissa käsissä.
Joka kerta, kun te sanotte "suomalaisten itsetunto on heikompi, kuin esim. ruotsalaisten tai norjalaisten tai ranskalaisten, joka kerta te sinetöitte sitä käsitystä - suomalaisten itsetunto on heikko.

Voisiko joku oikeasti kertoa, että mitä se itsetunto on. Milloin se on heikko tai milloin se on vahva.

John Irving kertoi 2006 Suomen Kuvalehdelle antamassaan haastattelussa, että Helsinki on paha paikka ihmiselle, jolla on huono itsetunto. Ja sitten hän jatkaa näin.

"Se ilahduttanee kaikkia, jotka ovat väsyneitä narinaan suomalaisten huonosta itsetunnosta."

Minuun tuo kommentti upposi, kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Olen nimittäin kauan miettinyt niitä työkaluja, jolla tuota ns. itsetuntoa mitataan. Jouduin palaamaan takaisin haastatteluun, jonka John Irving anto 2006 ja jossa hän kertoi, että en ikinä pyydä anteeksi.... apua, mitä eikö hän ikinä pyydä anteeksi? Siis yksi salaisuus paljastui hänen elämästään. Hänhän on suurin öykkäri jonka tiedän.

Huh, helpotus . Kerrankin luin koko lauseen ja siinä hän kertoo, että hän ei koskaan pyydä anteeksi sitä, että hänen romaaninsa ovat pitkiä.

Mutta mitäs, jos lukisitte John Irving'n haastattelun kokonaisuudessaan
"46 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006"