Walter Isaacson 2011: Steve Jobs

NO HUH HUH:

Duunarikonkareena olen useammin kuin kerran joutunut miettimän sitä, että mikä on yrityksen pääasiallinen tehtävä. Entisessä työpaikassa oli käsitys, että yrityksen pääasiallinen tarkoitus oli tahkota riihikuivaa rahaa... Tosin, kuulin tämä kommentin ei suoranaisesti vastuussa olevalta henkilöiltä.

Applen toimitusjohtaja Steve Jobs oli toista mieltä yrityksen tehtävästä. Steve Jobs sanoo näin vertaillessaan itseään ja Bill Gatsiä s.599 ”Liiketoimet olivat hänelle tärkeämpi asia kuin suurenmoisten tuotteiden tekeminen. Hän päätyi varakkaimmaksi kaikista ja jos se oli hänen tavoitteensa niin sen hän saavutti. Se ei kuitenkaan ole koskaan ollut minun tavoitteeni ja epäilen, ettei se loppujen lopuksi ollut hänenkään tavoitteensa”

Tuo suora lainaus kirjasta oli oikein mukavaa luettavaa ja toi Jobsin omituisten olioiden kerhosta tavallisten taivaan alla tallaajien tasolle.

Kumpi sitten on parempi tapa johtaa yritystä... Jobs sanoi, että jokainen tekee sitä minkä hän parhaiten osaa. Eikä tarvitse muuta kuin tutkia vähän pörssisivuja niin huomaa, että molemmat ovat saavuttaneet jotain …...

   HYVÄ KIRJA LUKEKAA

Valokuvia ja muistikuvia

He, tonne mennään.

Sitä on nähty noita raunioita muualllakin,
 mutta aina ne on yhtä kiehtovia 

Pisan kalteva torni ei ollutkaan mikään punatiilinen,
joksi olin sen mielessäni  kuvitellut olevan.

Tutte le foto di Pisa eli lisää kuvia Pisasta tai Pisalta

 Duomo eli Tuomiokirkko.

Täällä olisi saanut kulumaan vaikka ihan koko päivä.

Katukivet

Kuljeskelin Firenzen katuja ja tuijottelin katukiviä. Missä olivat ne siniharmaat katukivet, jotka Jobs kelpuutti Apple-myymälöihinsä ja joista Isaacson kirjoitti Steve Jobs-kirjassaan. No, en löytänyt etsimääni, joten oli palattava kirjan ääreen ja tarkistettava, että mitä siinä itseasiasaa lukikaan.  

Sivulla 400 oli maininta harmaista kivistä. Olin vähän pettynyt katukiviin, mutta muuten ihastelin Palazzo Pitin ja muden rakenusten lattioita, jotka kyllä omalta osaltaan kertoivat, että 1500-luvulla rakennukset tehtiin kestämään. Firenzessä oli paljon kauniita kivilattioita valkoista marmoria sun muuta.

Toisaalta niitä oikeanlaisia katukiviä oli todella vaikea edes havaita; nauruhermoja kun kutkutti aivan toisenlainen ilmiö. On meinaten menopelit siinä siistissä järjestyksessä.

Pirre Pörriäinen

Kulttuuri shokki

Nämä ei ehkä ole parhaita kuva siitä, jotka kertovat kuinka ihmiset, eläimet, autot, skootterit ja polkupyörä kulkivat Firenzen katuja sulassa sovussa.

Ruokakuvia ala, Firenze

Ei ollut kovin nälkä, mutta jokin kevyt olis ok.
No joo, olihan se kevyttä, mutta sitä oli AH niin paljon.

Tää meinas viedä kielen pyllyn reikään
Kermaa, pekonia, kanamunaa ja voita.
Arvatkaa jaksoinko syödä. 

Ja tietysti pastaa 

Artisokka oli hyvää

Tääkin oli hyvää ja vaikka otsakkeessa lukee, että Firenze
 ni, on täällä kuvia Pisan gastronomiasta myös.
  

Näitä myyntipisteitä OLI.

Italianreissu ilman jäätelöä oliko se mahdollista; on se hyvää

Terveisiä Firenzestä

Ponte Vicchio

Täällä on hyvä tunnelma. Palataan astialle myöhemmässä vaiheessa.

Ajattele toisin

Koiranilma.

Olisikohan se tällaista. Anyway I like it..

Sataa ja on harmaata, mutta minä olen onnellisesti kotona ja haaveilen ensiviikon matkasta. Italia Toscana / Firenze kutkuttaa jo mukavasti menojalkaa.

Luen tässä samalla Walter Isaacsonin kirjoittamaa kirjaa - Steve Jobs.

On mielenkiintoista kuljeskella Firenzen katuja ja etsiä harmahtavansinisiä Pietra Serena hiekkakiviä, jotka ovat kuulemma Firenzen katukiviä. Katukivet, jotka kelpasivat Jobsin Apple - myymälän rakennusmateriaaliksi valittiin tarkasti; kivien täytyi olla täsmälleen saman värisiä.... Muutenkin tämä kirja on aika mielenkiintoinen. En millään jaksa ymmärtää kaikkea lukemaani, vaikka edessäni on Applen tuotteita ja on tosi mukava todeta, että niinpä - ai jaa tässä kerrotaan tästä ominaisuudesta jne...

Äijä, siis Jobs - kaikella kunnioituksella - oli tosi omituinen, mutta ilmeisen lahjakas älykkö.  

Pöyristyttävä kertomus

Suomen Kuvalehti 14-15 5.4.2012.

Pääkirjoituksessa valaistaan viatonta kärsimystä ja huppu huijausta. Niin, tämä ei lienee mikään tarina vaan tositapahtuma, joka herättää minussa tiettyä raivoa, inhoa ja saa minut ihmetyksen valtaan.

Hei hetkinen. Kautta-aikojen ihmiset ovat muuttaneet maasta toiseen ja sitä, että on yritteliäs ja haluaa sopeutua sitä on pidetty arvossa.

Sitten itse aiheeseen, joka lyhykäisyydessä on seuraavanlainen.

Angolalainen Antonio pakeni omasta kotimaastaan, jonka levottomuudet veivät häneltä ”läheisimmät”. Hän – 17 v. tuli Suomeen, aloitti opiskelun Ranuan kristillisessä kansanopistossa ja sittemmin Kempeleen Ammattioppilaitoksessa.

Sitten tapahtui huippu huijaus, josta kannatta sanoa, että mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Viranomaiset houkuttelivat pojan tapaamaan sosiaalityöntekijää.

Mikä odottikaan poikaa. Kunnon vanhanajan kyyditys, joka lähetti pojan maahan, jossa hänen heimoaan pidetään ”turvallisuusriskinä”.

Juttuhan ei lopu tähän, vaan jatkuu terveisillä ministeri Räsäselle.

Terveisillä, jossa siteerataan Matteuksen evankeliumia

”kun kaikki kansat kootaan viimeisen tuomarin eteen ja hän käskee vasemmalla puolella olevat ”ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”. Sinnehän menevät ne, jotka eivät ottaneet luokseen alastonta, nälkäistä, vangittua ja koditonta. Hyvää matkaa niille, joita viaton kärsimys ei liikuta.”

Kirjoitus on rankka, mutta siinä on särmää.