Pöyristyttävä kertomus

Suomen Kuvalehti 14-15 5.4.2012.

Pääkirjoituksessa valaistaan viatonta kärsimystä ja huppu huijausta. Niin, tämä ei lienee mikään tarina vaan tositapahtuma, joka herättää minussa tiettyä raivoa, inhoa ja saa minut ihmetyksen valtaan.

Hei hetkinen. Kautta-aikojen ihmiset ovat muuttaneet maasta toiseen ja sitä, että on yritteliäs ja haluaa sopeutua sitä on pidetty arvossa.

Sitten itse aiheeseen, joka lyhykäisyydessä on seuraavanlainen.

Angolalainen Antonio pakeni omasta kotimaastaan, jonka levottomuudet veivät häneltä ”läheisimmät”. Hän – 17 v. tuli Suomeen, aloitti opiskelun Ranuan kristillisessä kansanopistossa ja sittemmin Kempeleen Ammattioppilaitoksessa.

Sitten tapahtui huippu huijaus, josta kannatta sanoa, että mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Viranomaiset houkuttelivat pojan tapaamaan sosiaalityöntekijää.

Mikä odottikaan poikaa. Kunnon vanhanajan kyyditys, joka lähetti pojan maahan, jossa hänen heimoaan pidetään ”turvallisuusriskinä”.

Juttuhan ei lopu tähän, vaan jatkuu terveisillä ministeri Räsäselle.

Terveisillä, jossa siteerataan Matteuksen evankeliumia

”kun kaikki kansat kootaan viimeisen tuomarin eteen ja hän käskee vasemmalla puolella olevat ”ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”. Sinnehän menevät ne, jotka eivät ottaneet luokseen alastonta, nälkäistä, vangittua ja koditonta. Hyvää matkaa niille, joita viaton kärsimys ei liikuta.”

Kirjoitus on rankka, mutta siinä on särmää.