Tohtori

Heipsonen kaikki lukijani.
Harvakseltaan kirjoittelen tähän blogiin; enemmänkin vierailen toisten blokeissa ja kommentoin niitä.
Nyt on kumminkin aika kirjoitella omiakin juttuja.

Eilen olin todistamassa Tampereen yliopistolla kuinka sukuun leivottiin tohtori.
Väitöstilaisuus oli ruotsinkielinen, joka sinänsä asetti minulle ennakkoasenteen. Ajattelin, että en ymmärrä siitä höppäsen pöläystä, mutta kuinkas kävikään? Yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni siitä enemmän kuin oletin.
Toki ymmärtämiseen auttoi se, että sain tutustua tähän väitöskirjaan etukäteen ja luin siitä suomenkielisen referaatin. Toinen seikka joka auttoi ymmärtämiseen on se, että opiskelin joitakin lukukausia ruotsinkieltä Nokialla Nokian, sittemmin Tampereen aikuislukiossa. Noilta ajoilta on jäänyt takaraivoon ko. kielestä sen verran, että pystyin nauttimaan väitöstilaisuudesta tuon 2,5h, jonka se kesti.

Siis, mitä olin kuuntelemassa???
Olin kuuntelemassa - vapaasti suomennettuna - sitä mitä EU:sta tiedotetaan kuvin ja sanoin suomen- ja ruotsinkielisissä sanomalehdissä.
Elikkä Multimodaalinen viestintä.
Siskon tytöllä oli mielestäni hyvä opponentti - tosin minulla ei ole kokemusta muista väitöstilaisuuksista kuin tästä yhdestä, mutta käsitystäni vahvisti samassa kahvipöydässä istunut yliopisto immeinen.
Ajattelin tilaisuudessa istuessani, että olipa hyvä, että tuli käytyä aikuiskasvatuksenperusopinnot, sieltä on jäänyt hihaan erilaiset tutkimusmenetelmät. Toinen ajatus joka juolahti mieleen oli, että onkohan se sukuvika tuo esiintymistaito; tohtorikokelas vastaili vastaväittelijälleen oikein mallikkaasti. Tätinä tunsin jonkin lämpimän ailahduksen rintalihaksissa.
Onnea filosofian tohtorille

4-vuotias

Tein inventaaria asiakirjasalkussa ja löysin tämän.

Pojallani, joka tuolloin oli 4-v oli tapan piirrellä paljon. Kerran kysäisin häneltä, että miksi hän käyttää niin paljon mustaa väriä, johon hän vastasi "musta on miesten väri". Aha totesin ja ajattelin, että hän oli tätä mieltä.
Seuraavana päivänä poika tapansa mukaan askarteli piirustuspaperin ja värikynien kanssa. Piirustus joka silläkertaa valmistui sisälsi hyvin vähän mustaa väriä. Minä sain tuon piirustuksen oikein käteen kuin todistukseksi, että osaan minä muillakin väreillä piirtää. Näitä junia tai autoja sitten syntyi aina 1Kpl/ vuosi.

Mustikka

Nyt on sitten vuorossa mustikka. Ja tietty kuvien kera

Hidas olen poimimaan mustikoita. Tuossa on noin 3 litraa. No,joka tapauksessa hauskaa oli. Sen lisäksi, että poimittiin mustikoita niin minä sain pikkuisen tuntumaa lähialueen mustikkapaikoista.

Herkullinen aamupuuro vadelman ja mustikan kera.

Voihan vattu

Siinä on 1333gr itse poimittuja vattuja. Tommoisia määri on poimittu pitkin viikkoa.
Mustikoitakin on tullut poimittua ja saatua toisten poimimina.
Tänään olisi tarkoitus lähteä uudemman kerran kokeilemaan josko se mustikan poiminta sujuisi yhtään nopeammin kuin viime viikolla.

Vielä on kesää jäljellä

Ylioppilasjuhlat

Heipsonen kaikki innokkaat lukijan!
Haluan kysyä teiltä neuvoa. Mitä ostaa pojalle lahjaksi ylioppilaaksi pääsyn johdosta????
Sain nimittäin kutsun juhlimaan =).

Vähän menneisyyttä.

Heips!
Surffailin netissä ja huomasin ihmisten kirjoittelevan miss suomi 2011- kilpailuista.

Miss Suomi 1959 ja 1960 on minun suosikkini. Siinä hän on - Tarja Nurmi. Wikipediassa on artikkeli, tuolta vuodelta.




Tarja Nurmi teki jonkinmoista missihistoriaa olemalla kaksi vuotta
 Miss  Suomena, kun kilpailun taso 1960 todettiin liian heikoksi.
 Sinä vuonna Tarjan piti kruunata seuraajansa, mutta tuomaristo pyysi,
 että Tarja suostuisi olemaan missi vielä toisenkin vuoden.
 Niinpä Miss Suomeksi 1960 julistettiin uudestaan Tarja ja missikisojen
 voittaja -60 Heli Heiskala joutui tyytymään Miss Messuhalli-titteliin.
 - Itse en ollut pelkästään iloinen tästä päätöksestä, sillä sopimus sitoi
 minua toisenkin vuoden, Tarja Nurmi kertoo.
 - Lopulta sain ohjelmatoimiston kanssa sovittua, että itse hankkimistani
 keikoista ei tarvitse maksaa provisiota.
 Tarja edusti Suomea myös Miss Eurooppa kisoissa, mutta ei yltänyt
 kärkisijoille. Kokemuksena kisa oli kuitenkin elämys.
 Tarja Nurmi esiintyi neljässä elokuvassakin, mutta filmialaa hän ei
 tuntenut omakseen. - Yksi lempisanontojani on aina ollut "täydellinen
 tietämättömyys antaa täyden varmuuden".
 Filmiuransa jälkeen Tarja ryhtyi vaatevalmistaja, tavaratalo Kestilän
 tuotepäälliköksi, kunnes avioitui röntgenlääkäri Johan Berggårdin kanssa
 1966. Lapset syntyivät vuosina 1967, 1970 ja 1976. Samana vuonna
 hän jäi kotiäidiksi.
 Tarja jäi leskeksi 1994, ja neljä vuotta myöhemmin hänestä tuli isoäiti.
 - Vanhemmat ihmiset tunnistavat minut vieläkin vanhassa 
 kotikaupungissani Turussa ja kyselevät kuulumisia, Tarja sanoo.
 Teksti: Meri Martikainen & Markku Erkkilä


Oli ihan pakko liittää tuo tekstin pätkä.
lisää löytyy täältä>