5

HS:N Kuukausiliitteessä 5.
Marja Mustaranta kirjoittaa 51-vuotiaasta näyttelijästä Jarmo Mäkisestä.
Tiukan itsekontrollin ja omaan kehoon tuijottelun loppuminen oli vapauttava kokemus.
Jarmo Mäkinen joutui lihottamaan itsensä elokuvaroolin takia 18 kg.
18 kilon painon lisäys saatiin nakkikioskin tuotteilla ja kotijääkapin olutvarastolla.
Plösöksi Jarmo ei kuitenkaan jäänyt, vaan muutti hankitut kilot lihaksiksi...

Ajatelkaa, kaikissa ammateissa on omat varjopuolensa. No. Jarmon tapauksessa tuo ns. varjopuoli taisi olla pelkkää plussaa.

Voikohan.. No tietenkin voi, mutta mitä sitten. Niin pohdin vain tässä sitä, että jos näyttelijä kieltäytyy jostain ohjaajan asettamasta vaatimuksesta niin mitä siitä seuraa. Uusi näyttelijä kehään vai pieni pohdinta, että voiko esim. suurelmakohtauksen hoitaa jotenkin muuten.

Olipa näppärä aasinsilta, vaikka sen itse sanonkin, seuraavaan tekstiin. Matti Lehtinen pohtii artikkelissaan "Epäjohronmukaasta" murteella laulavan Tähkän laulunsanojen epäjohdonmukaisuutta. "Miksi suurelmasta on tullut suudelma?"

Minä tietenkin voisin kysyä, että miksi sytän ei voi olla sytän, vaan sekin on väännetty sydämeksi. Meidän isällä oli sytän. Tuskin hän edes tiesi, että mikä se sellainen kapistus on kuin sydän..

Mutta, artikkelissa pysyäkseni. Matti Lehtinen toivoo, että Tähkän porukka jatkaa omaperäistä linjaansa se kun tuntuu syrämmen seurus. "Tusinapoppi ja humppahan ei kuuntelemalla lopu" pohtii Matti Lehtinen.