Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt mailmaan tulkaa laulamaana aa aa aaa.
4020g 53cm.
Onnea ja siunausta koko perheelle
maanantai 27. joulukuuta 2010
Maan ääriin kantautuu suuri ilouutinen
26.12.2010.
Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt mailmaan tulkaa laulamaana aa aa aaa.
4020g 53cm.
Onnea ja siunausta koko perheelle
Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt mailmaan tulkaa laulamaana aa aa aaa.
4020g 53cm.
Onnea ja siunausta koko perheelle
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Chicago
Kuten tavallisesti jäin miettimään ja märehtimään musikaali Chicago- esitystä, jonka kävin katsomassa tuossa mennä viikolla.
*****Juonirakenteesta, se oli mukaansa tempaava ja en yhtään ihmettele musikaalin suosiota.
*****Lavastus upea.
***Musiikki. Vaikka se oli ihan ok, mutta paikkaan missä istuin musiikki kuului tosi kovaa: liian kovaa.
****Tanssi. Minä kokoajan odottelin, että milloinka alkaa tanssi, joka kuvastaisi pahista, siis sellaista, jonka on täysin kylmäkiskoinen. Puitteet olivat sellaiset, joka antoi odotuksia.
Googlettakaa sana Chicago niin saatte sieltä juonipläjäyksen.
*****Juonirakenteesta, se oli mukaansa tempaava ja en yhtään ihmettele musikaalin suosiota.
*****Lavastus upea.
***Musiikki. Vaikka se oli ihan ok, mutta paikkaan missä istuin musiikki kuului tosi kovaa: liian kovaa.
****Tanssi. Minä kokoajan odottelin, että milloinka alkaa tanssi, joka kuvastaisi pahista, siis sellaista, jonka on täysin kylmäkiskoinen. Puitteet olivat sellaiset, joka antoi odotuksia.
Googlettakaa sana Chicago niin saatte sieltä juonipläjäyksen.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
MUMMU
Voisin kirjoittaa tähän 1000*mummu, sillä on se niin mahtava juttu. Ajatelkaa minusta tulee mummu tuossa vuodenvaihteen tienoilla.
Jepulis jee jee jee
He kuulkaa kaikki minun innokkaat kuulijani.
Hassu ilmaisu, kun kysymyksessä on kumminkin tekstistä.
No mutta joka tapauksesta, minun salasana oli hukassa.
Ja miksi se oli hukassa johtui tästä minulle ominaisesta tavastani kirjoitella kirjaimia väärässä järjestyksessä.
Mutta nyt rupesi Lyyti kirjoittamaan, kun sai oikean osoitteen.
Hassu ilmaisu, kun kysymyksessä on kumminkin tekstistä.
No mutta joka tapauksesta, minun salasana oli hukassa.
Ja miksi se oli hukassa johtui tästä minulle ominaisesta tavastani kirjoitella kirjaimia väärässä järjestyksessä.
Mutta nyt rupesi Lyyti kirjoittamaan, kun sai oikean osoitteen.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Hän on poissa
Maaliskuu 2010 jäi viimeiseksi kosiovuodeksi. Torstaiaamuna naapurin rouva löysi tiensä päähän saapuneen kollipojan. Onneksi löysi;eipä tarvinnut miettiä, että missä kollipoika seikkailee, kun ei tule kotia. 17-vuotta kollipoka oli ilonamme.
Mutta ei nämä surulliset uutiset tähän lopu.
Hän on lonkkavikainen. Ollut jo vuodenverran.
Yöllä usein nakuu sellaista kummallista naukunaa, jota en ole aikasemmin kuullut pörriäisen pitävän.
Hän pääsee paremmille metsästysmaille tässä lähiaikoina. 18-vuotta pörriäinen ilahdutti olemassaolollaan.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
ITSETUNTO
Teen tavanomaisia askaretani ja kuten tavallisesti, en osallistu keskusteluun, jota minun kollegat käyvät suomalaisten itsetunnosta. Revin hiukseni lähes juurineen päästä ja kiroan.
Voi saakelin suomalaiset, kuinka kauan tätä jatkuu. Kuinka kauan menee ennen kuin te ymmärrätte, että suomalaisten itsetunto on meidän omissa käsissä.
Joka kerta, kun te sanotte "suomalaisten itsetunto on heikompi, kuin esim. ruotsalaisten tai norjalaisten tai ranskalaisten, joka kerta te sinetöitte sitä käsitystä - suomalaisten itsetunto on heikko.
Voisiko joku oikeasti kertoa, että mitä se itsetunto on. Milloin se on heikko tai milloin se on vahva.
John Irving kertoi 2006 Suomen Kuvalehdelle antamassaan haastattelussa, että Helsinki on paha paikka ihmiselle, jolla on huono itsetunto. Ja sitten hän jatkaa näin.
"Se ilahduttanee kaikkia, jotka ovat väsyneitä narinaan suomalaisten huonosta itsetunnosta."
Minuun tuo kommentti upposi, kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Olen nimittäin kauan miettinyt niitä työkaluja, jolla tuota ns. itsetuntoa mitataan. Jouduin palaamaan takaisin haastatteluun, jonka John Irving anto 2006 ja jossa hän kertoi, että en ikinä pyydä anteeksi.... apua, mitä eikö hän ikinä pyydä anteeksi? Siis yksi salaisuus paljastui hänen elämästään. Hänhän on suurin öykkäri jonka tiedän.
Huh, helpotus . Kerrankin luin koko lauseen ja siinä hän kertoo, että hän ei koskaan pyydä anteeksi sitä, että hänen romaaninsa ovat pitkiä.
Mutta mitäs, jos lukisitte John Irving'n haastattelun kokonaisuudessaan
"46 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006"
Voi saakelin suomalaiset, kuinka kauan tätä jatkuu. Kuinka kauan menee ennen kuin te ymmärrätte, että suomalaisten itsetunto on meidän omissa käsissä.
Joka kerta, kun te sanotte "suomalaisten itsetunto on heikompi, kuin esim. ruotsalaisten tai norjalaisten tai ranskalaisten, joka kerta te sinetöitte sitä käsitystä - suomalaisten itsetunto on heikko.
Voisiko joku oikeasti kertoa, että mitä se itsetunto on. Milloin se on heikko tai milloin se on vahva.
John Irving kertoi 2006 Suomen Kuvalehdelle antamassaan haastattelussa, että Helsinki on paha paikka ihmiselle, jolla on huono itsetunto. Ja sitten hän jatkaa näin.
"Se ilahduttanee kaikkia, jotka ovat väsyneitä narinaan suomalaisten huonosta itsetunnosta."
Minuun tuo kommentti upposi, kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Olen nimittäin kauan miettinyt niitä työkaluja, jolla tuota ns. itsetuntoa mitataan. Jouduin palaamaan takaisin haastatteluun, jonka John Irving anto 2006 ja jossa hän kertoi, että en ikinä pyydä anteeksi.... apua, mitä eikö hän ikinä pyydä anteeksi? Siis yksi salaisuus paljastui hänen elämästään. Hänhän on suurin öykkäri jonka tiedän.
Huh, helpotus . Kerrankin luin koko lauseen ja siinä hän kertoo, että hän ei koskaan pyydä anteeksi sitä, että hänen romaaninsa ovat pitkiä.
Mutta mitäs, jos lukisitte John Irving'n haastattelun kokonaisuudessaan
"46 SUOMEN KUVALEHTI | 15–16/2006"
maanantai 24. toukokuuta 2010
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
5
HS:N Kuukausiliitteessä 5.
Marja Mustaranta kirjoittaa 51-vuotiaasta näyttelijästä Jarmo Mäkisestä.
Tiukan itsekontrollin ja omaan kehoon tuijottelun loppuminen oli vapauttava kokemus.
Jarmo Mäkinen joutui lihottamaan itsensä elokuvaroolin takia 18 kg.
18 kilon painon lisäys saatiin nakkikioskin tuotteilla ja kotijääkapin olutvarastolla.
Plösöksi Jarmo ei kuitenkaan jäänyt, vaan muutti hankitut kilot lihaksiksi...
Ajatelkaa, kaikissa ammateissa on omat varjopuolensa. No. Jarmon tapauksessa tuo ns. varjopuoli taisi olla pelkkää plussaa.
Voikohan.. No tietenkin voi, mutta mitä sitten. Niin pohdin vain tässä sitä, että jos näyttelijä kieltäytyy jostain ohjaajan asettamasta vaatimuksesta niin mitä siitä seuraa. Uusi näyttelijä kehään vai pieni pohdinta, että voiko esim. suurelmakohtauksen hoitaa jotenkin muuten.
Olipa näppärä aasinsilta, vaikka sen itse sanonkin, seuraavaan tekstiin. Matti Lehtinen pohtii artikkelissaan "Epäjohronmukaasta" murteella laulavan Tähkän laulunsanojen epäjohdonmukaisuutta. "Miksi suurelmasta on tullut suudelma?"
Minä tietenkin voisin kysyä, että miksi sytän ei voi olla sytän, vaan sekin on väännetty sydämeksi. Meidän isällä oli sytän. Tuskin hän edes tiesi, että mikä se sellainen kapistus on kuin sydän..
Mutta, artikkelissa pysyäkseni. Matti Lehtinen toivoo, että Tähkän porukka jatkaa omaperäistä linjaansa se kun tuntuu syrämmen seurus. "Tusinapoppi ja humppahan ei kuuntelemalla lopu" pohtii Matti Lehtinen.
Marja Mustaranta kirjoittaa 51-vuotiaasta näyttelijästä Jarmo Mäkisestä.
Tiukan itsekontrollin ja omaan kehoon tuijottelun loppuminen oli vapauttava kokemus.
Jarmo Mäkinen joutui lihottamaan itsensä elokuvaroolin takia 18 kg.
18 kilon painon lisäys saatiin nakkikioskin tuotteilla ja kotijääkapin olutvarastolla.
Plösöksi Jarmo ei kuitenkaan jäänyt, vaan muutti hankitut kilot lihaksiksi...
Ajatelkaa, kaikissa ammateissa on omat varjopuolensa. No. Jarmon tapauksessa tuo ns. varjopuoli taisi olla pelkkää plussaa.
Voikohan.. No tietenkin voi, mutta mitä sitten. Niin pohdin vain tässä sitä, että jos näyttelijä kieltäytyy jostain ohjaajan asettamasta vaatimuksesta niin mitä siitä seuraa. Uusi näyttelijä kehään vai pieni pohdinta, että voiko esim. suurelmakohtauksen hoitaa jotenkin muuten.
Olipa näppärä aasinsilta, vaikka sen itse sanonkin, seuraavaan tekstiin. Matti Lehtinen pohtii artikkelissaan "Epäjohronmukaasta" murteella laulavan Tähkän laulunsanojen epäjohdonmukaisuutta. "Miksi suurelmasta on tullut suudelma?"
Minä tietenkin voisin kysyä, että miksi sytän ei voi olla sytän, vaan sekin on väännetty sydämeksi. Meidän isällä oli sytän. Tuskin hän edes tiesi, että mikä se sellainen kapistus on kuin sydän..
Mutta, artikkelissa pysyäkseni. Matti Lehtinen toivoo, että Tähkän porukka jatkaa omaperäistä linjaansa se kun tuntuu syrämmen seurus. "Tusinapoppi ja humppahan ei kuuntelemalla lopu" pohtii Matti Lehtinen.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Hauskaa vappuva
Tulin ihan vaan piipahtamaan täällä omilla postaussivuilla tarkistamaan, että muistanko vielä salasanan. Lienee turha sanoa, mutta muistin.
Sitten pieni ilmoitusluontoinen asia.
Lakki jäi saamatta. Jollei sitten ylioppilaslautakunta tai mitkä lie sensorit tule toisiin aatoksiin minun kirjoituksen sun muun aikaansaannoksien kanssa.
Tuli kumminkin tehtyä taasen ehdotus tuonne koululle päin.
Nimittäin.
Koululla on verkkosivut ja jokaisella opiskelijalla oma rekisteri, joka on tunnusten takana.
Koin äärimmäisen hankalana mennä aina koululle tarkistamaan, että minkälaisilla pistemäärillä koe on lähtenyt eteen päin. Hankaluus oli siinä, että esim. kun kävin katsomassa minkälaisilla pisteillä minun kuuntelu sujui niin, sain tosi huonon pistemäärän 4 + kertoimet, joka teki yht. 8. Mutta, kun menin tarkastamaan kielioppi- ja kirjoitusosion niin kuuntelukin oli siellä yht. äkkiä 22 pistettä joten.
Jos ne pistemäärät olisi omalla rekisterisivulla ja opettaja, joka arvosteli kokeen niin tulisi vähemmän arvailuja ja voisi mennä kysymään opettajalta, että mikä meni niin pahasti pieleen oman arvion kanssa.
Koulun rehtori kertoi, että he ovat monta vuotta yrittäneet saada ohjelmistoyhteistyötä aikaiseksi, mutta lautakunta ei ole vielä suostunut siihen vedoten tietoturvaan ko. asiassa.
Minä kun en ymmärrä tietoturvasta tässä yhteydessä enempää kuin sika hopealusikasta niin pidän sitä pikkuisen kummallisena asiana.
Joten voin sanoa ihan rehellisesti, että turpiin tuli ja kunnolla ellei sitten ole minun pistemääristä jäänyt ykkönen pois pistemäärän edestä. Ja sekään ei toisi minulle L vaan olisi siellä A:n tietämillä niin kuin äidinkieli historia ja matematiikka.
Sitten pieni ilmoitusluontoinen asia.
Lakki jäi saamatta. Jollei sitten ylioppilaslautakunta tai mitkä lie sensorit tule toisiin aatoksiin minun kirjoituksen sun muun aikaansaannoksien kanssa.
Tuli kumminkin tehtyä taasen ehdotus tuonne koululle päin.
Nimittäin.
Koululla on verkkosivut ja jokaisella opiskelijalla oma rekisteri, joka on tunnusten takana.
Koin äärimmäisen hankalana mennä aina koululle tarkistamaan, että minkälaisilla pistemäärillä koe on lähtenyt eteen päin. Hankaluus oli siinä, että esim. kun kävin katsomassa minkälaisilla pisteillä minun kuuntelu sujui niin, sain tosi huonon pistemäärän 4 + kertoimet, joka teki yht. 8. Mutta, kun menin tarkastamaan kielioppi- ja kirjoitusosion niin kuuntelukin oli siellä yht. äkkiä 22 pistettä joten.
Jos ne pistemäärät olisi omalla rekisterisivulla ja opettaja, joka arvosteli kokeen niin tulisi vähemmän arvailuja ja voisi mennä kysymään opettajalta, että mikä meni niin pahasti pieleen oman arvion kanssa.
Koulun rehtori kertoi, että he ovat monta vuotta yrittäneet saada ohjelmistoyhteistyötä aikaiseksi, mutta lautakunta ei ole vielä suostunut siihen vedoten tietoturvaan ko. asiassa.
Minä kun en ymmärrä tietoturvasta tässä yhteydessä enempää kuin sika hopealusikasta niin pidän sitä pikkuisen kummallisena asiana.
Joten voin sanoa ihan rehellisesti, että turpiin tuli ja kunnolla ellei sitten ole minun pistemääristä jäänyt ykkönen pois pistemäärän edestä. Ja sekään ei toisi minulle L vaan olisi siellä A:n tietämillä niin kuin äidinkieli historia ja matematiikka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)